Maanantai 12.11. Paltamon Korpitien koulu

Tästä se taas lähtee.

Kirjastoauto on nyt lavastettu uuteen kuosiin, teemanaan jännitys ja kauhu. Kohteena ovat nyt 5-9. luokkalaiset ja kierros starttasi tänä aamuna liikkelle Paltamosta.

Kummituksia

Ruuti-täti pukeutui uuteen kuosiin, noita-vampyyriksi ja kirjastoautoakin ajaa nyt tummiin pukeutunut hahmo, joka ei ainakaan ensimmäisenä päivänä halunnut esitellä itseään sen tarkemmin. Mukana matkassa on myös mystinen Wäinö, herrashenkilö, jolla on lapsille ja nuorille viesti. Sen voi käydä lukemassa ennen autosta poistumistaan. Mikäli uskaltaa.

Väinö ja Wiimeinen Wiesti

Jännitys oli aamulla ainakin vinkkarilla aika kova, kun starttasimme matkaan. Onneksi ensimmäinen ryhmä oli Hakasuon koulun oppilaat ja Kaisa-ope, melkein tuttuja siis kaikki. Sitten alkoikin autoon tulla aina 20 minuutin välein uusia ryhmiä ja kaikenkaikkiaan autossa kävi päivän aikaan n.170 lasta ja nuorta opettajineen.

Hiiskumaton hiljaisuus...

Vinkattaviksi kirjoiksi valikoin pitkästä listasta seuraavat:

Elina Rouhiaisen "Kesytön", joka on Susiraja-sarjan avausosa.
R.L. Stinen "Vihreää hirviön verta", se on osa Goosebumps-sarjaa.
Eija Timosen "Kummitukset kintereillä" -novellikokoelman.
Jane Launchburyn "Kummitusjuttuja" niin ikään novellikokoelma sekä
Eoin Colferin "Legenda Pottu-Mäkisestä"

Goosebumps ja vihreää hirviön verta

Lisäksi luin kirjasta "Kuu paistaa, kuollut ajaa" yhden kummitusjutun.

Vastaanotto oli hieman hämmentynyttä, mutta kiinnostunutta. Nuoret eivät ihan selvästi tienneet mitä odottaa ja pienemmät taisivat olla hieman peloissaan, vaikka sen yrittivätkin peittää. vain yhden luokan yhtä oppilasta piti ojentaa hieman, mutta sekin meni hyvin, kun poika vaihtoi vain paikkaa opettajan viereen. Järjestyshäiriöitä ei ollut ja kaikki jaksoivat kuunnella ja keskittyä sen hetken jonka autossa vierailivat. Vinkkaukset menivät hyvin, palaute oli positiivista ja kannustavaa ja itsellekin jäi alkujännityksestä huolimatta mukava olo.

Niin ja lehdistön edustajatkin olivat sankoin joukoin paikalla! Tai no, ainakin kaksi niitä autossa kävi ;) Ja kuulemma elämysautosta oli tehty juttua paikallisradioonkin, ihan uutisten lopussa oli ollut juttua! Hieno homma!

Toimittaja vierailulla

Parasta mitä tälle päivää kävi, oli kyllä erään pojan kommentti hänen luokkansa ollessa lähdössä pois autosta. "Hei se kirja jota vinkkasit, se suomalainen Twilight. Onko sitä jo saatavissa kirjastolta? Haluaisin lukea sen!" Jei, onnistuminen siis! =D Samoin kyseli eräs opettaja saman kirjan perään, se kuulemma löytyy joulun aikaan paketista heidän perheessään. Jepjep!

Tästä on siis hyvä jatkaa huomiselle päivälle ja kohti Puolankaa!

Ruuti-täti muuntautuu

Koska Ruuti-tätistä todella on moneksi, hänestä kuoriutuu myös tarpeen vaatiessa vampyyrimänen noita!

Tällä viikolla elämysauto lähtee taas kiertämään Kainuun kuntiin, kyydissään yksi vampyyri-noita, auton kanta-asiakas Väinö.

Väinöllä on Wiimeinen Wiesti vierailijoille ja kuskinaan joku tummiin pukeutunut (kenties haamu?)... Kyllä, luit oikein! Joku tummiin pukeutunut henkilö liikkuu tämän viikon jälleen (kauhu)elämys-autollaan.

"Kuu paistaa, kuollut ajaa", tervetuloa siis kaikki 5-9 luokkalaiset kyytiin, sikäli kuin uskallatte...

Perjantai 19.10.

Perjantai 19.10.

Olisiko tuo ollut turnausväsymystä vai haikeutta homman loppumisesta, kun startattiin aamulla Ristijärvelle. Koulu oli pieni ja lapsiryhmiä vain 5.

Kun oli koko viikon vetänyt saman show’n ties montako kertaa piti itselleen ihan muistuttaa: “Tämä ei ole sinua varten vaan lapsia varten!” Muistutin itselleni, että vaikka itse alankin kenties kyllästyä tähän, niin jokainen lapsiryhmä tulee autoon vain kerran ja tämän ainokaisen kerran minulla on mahdollisuus tuottaa heille elämys!

Vettä satoi taas kaatamalla, mutta onneksi pääsimme parkkiin ihan koulun pihalle, niin lapset eivät kastuneet pahasti tullessaan autoon. Myös Ristijärven kirjaston virkailija tuli tutustumaan ja otti kuvia.

Kun olimme ruokailleet koululla ja olimme lähdössä pihasta autolla, tuli muutama autossa vieraillut lapsi vilkuttamaan meille. Kun käänsimme auton ja lähdimme ajamaan pois, he tulivat niin pitkälle kuin koulunpihassa oli mahdollista ja huiskuttivat iloisesti jälkeemme: “Hei hei, Ruuti-täti!” Se tuntui jotenkin erityisen hyvältä.

Tutustuimme vielä Ristijärven kirjastoon ja siellä olevaan mielenkiintoiseen taidenäyttelyyn ja sitten olikin aika sanoa hyvästit niin Ristijärvelle, kuin koko elämysautoviikolle. Ajoimme takaisin Paltamoon, huokaisimme syvään ja totesimme: “Se oli siinä!”

Torstai 18.10.

Torstai 18.10.

Torstaista oli odotettavissa huomattavasti helpompi päivä kuin edellisestä. Lähtökin oli pari tuntia myöhemmin ja lapsia oli odotettavissa vain 60.

Aurinko paistoi ihanasti, mutta yöpakkasen jälkeen ulkona oli kylmä. Bussissa sen sijaan tunnelma oli tiivis ja lämmin. Lapset olivat innostuneita ja lähtivät mukaan tarinaan mielellään. Opettajatkin olivat tyytyväisiä ja kiittelivät kovasti, kun olimme järjestäneet niin heille kuin lapsillekin kiinnostavan ja mukavan katkaisun arkiseen aherrukseen. saimmepa kutsun täälläkin opettajainhuoneeseen kahville.

Kiireisen aikataulun takia emme ehtineet Hyrynsalmen kirjastolle tutustumaan, eikä sieltäkään päästy katsomaan elämysautoa aikataulujen yhteensopimattomuuden takia. Iltapäiväksi oli vielä sovittuna visiitti Kontiomäelle, jossa meitä odotti myös neljä ryhmää lapsia. Vettä satoi, auton katto vuoti ja kuraa oli kaikkialla, mutta emme antaneet sen haitata menoa. Opettajat Kontiomäelläkin tykkäsivät ja kiittelivät käynnistä.

Koska aikataulumme oli ollut kovin tiukka päivällä, emme olleet ehtineet kouluruokailuun niin kuin muina päivinä. Siksipä kaasuttelimmekin Kontiomäen Shellille lounaalle. Sielläkin oli hauskaa katsoa ihmisten ilmeitä, ei paljoa tarvinnut mielikuvitusta keksiäkseen kysymyksen ilmeiden takaa: “Mitähän kylähulluja nyt tuli?” =D Emme antaneet sen häiritä, nautimme erinomaisen lounaan, palasimme Paltamoon ja aloimme valmistautua seuraavaan päivään ja turneemme päätökseen.

Keskiviikko 17.10.

Keskiviikko 17.10.

Koska keskiviikkona matkasimme Suomussalmelle, oli luvassa todella pitkä päivä. Sovimme, että olemme kirjastolla jo 06.15 ja hyvissä ajoin ennen seitsemää pitää olla liikkeellä. Oli ollut kylmä pakkasyö ja autokin oli kohmeessa kun Jukka sitä käynnisteli kirjaston pihassa. Oli siis siinä määrin kylmä, että kun auto käynnistyi ja webasto laitettiin päälle, hävisi koko kirjasto näkyvistä sankkaan pilveen! Ja huomautuksena sanottakoon, että autosta matkaa kirjastorakennuksen seinäänhän kertyy melkein 10 metriä! Sen verran siinä oli usvaa ja nokea ja muuta maassakin, että saimme siivoojan kauhuksi aikaan kirjaston sisälle mojovat nokiset jalanjäljet ;)

Pääsimme liikkeelle sovittuun aikaan ja saavuimme puoli tuntia ennen määräaikaa perille. Käväisimme paikallisella huoltoasemalla kahvilla ja täytyy sanoa, että kyllä paikalliset osasivat arvostaa naiskauneutta - Ruuti-täti koko komeudessaan käänsi aamukahvilla olijoiden päät aika tehokkaasti!

Ruukinkankaan koulu Suomussalmella oli koko turneen suurin koulu. Siellä bussiin kävi tutustumassa vain 0 - 3 luokkalaiset ja siinäkin oli sen verran paljon lapsia, että päivä tuli täyteen.

Näkymä koulun pihamaalle

Paikalla oli myös Ylä-Kainuu -lehden toimittaja, joka seurasi kahden ryhmän ajan tapahtumia ja otti paljon kuvia. Hän myös halusi haastatteluja sekä Ruuti-tätiltä että Jukalta. Torstain lehdessä sitten olikin oikein mukava juttu kuvien kera =)

Ylä-Kainuun toimittajakin tuli vierailulle autoon

Kun ruokailimme koulun ruokalassa, saimme heti seuraa lapsista jotka olivat vierailleet autossa. Kysymyksiä sateli ja oli ihanaa huomata, miten lapset olivat saaneet todellakin vierailusta irti kaikenlaista. Monesti kuului koulun käytävällä: “Moi Ruuti-täti!” ja taisipa muutama uskaltaa moikata jopa Taisto Tark…eikun siis…Jukalle =)

Kun kaikki ryhmät olivat käyneet tutustumiskäynnillä, käänsimme auton nokan kohti Suomussalmen keskustaa ja kirjastoa. Matkalla poikkesimme katsomassa Kianta -laivaa, Jukka otti hienoja kuvia kahdesta vanhuksesta rinnakkain.

Vanhukset

Suomussalmen kirjastolla saimme iloksemme huomata, että kirjastolaiset olivat innostuneita autosta ja meidän tekemisistämme ja kuin luonnostaan istutin koko ryhmän kuulemaan tarinan ja kaikilla oli hauskaa! =D

Suomussalmen kirjastolaisilla riitti huumoria, lapsenmielisyyttä ja kinnostusta Ruuti-tätin jutuille

Kirjasto oli kaunis sisältä ja ulkoa, kahvi ja omenapiirakka oli hyvää, Kianto -näyttely hieno ja muutenkin saimme lämpimän ja vieraanvaraisen vastaanoton. Koska en ollut ennen käynyt Suomussalmen kirjastolla, sain myös yksityisen esittelyn!

"Ompa iso ja hieno kirjasto!" tuumii Ruuti-täti

Turjanlinnan pienoismalli oli nähtävillä kirjastolla Kianto -näyttelyn yhteydessä

Vaikka olimme siis nyt selvinneet lapsiryhmistä, bussin esittelystä kirjastolaisille ja pitkästä kotimatkasta, ei päivä vielä ollut täynnä. Illalla autoon tuli vielä tutustumaan koko Paltamon perhepäivähoitajien ryhmä. Kaisa onneksi hoiti suurimmaksi osaksi puhumisen (ääneni oli hieman käheä jo siihen aikaan), Ruuti-täti vain kertoi oman osuutensa lyhennettynä. Kun lopulta vartin yli kuusi pääsin lähtemään kotiin, olin aivan rättiväsynyt. Unta ei paljoa tarvinnut houkutella. Mutta nukuttuani sikeästi 11 tuntia, olin taas valmis uuteen päivään ja matkaan Hyrynsalmelle.

Kuvat: Jukka Kokkonen

Tiistai 16.10.

Tiistai 16.9.

Kun tiistai aamuna yritin herättyäni sanoa kissalleni huomenta, oli ääneni vain kummaa kähinää. Pelästyin, että “No niin, tässäkö tää nyt oli!!?”, mutta onneksi muutaman kahvikupillisen ja rykimisen jälkeen ääni palaili ja olin valmis uuteen päivään.

Väyrylän kyläkoulu

Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja ensimmäinen pysähdyksemme oli Puolangalla, Väyrylän koululla. Se on pieni kyläkoulu ja sen kaikki 0 - 4 luokkalaiset sopivat kahteen ryhmään. Eilisestä oppineena tarina alkoi jo kulkea aika sujuvasti. Selvisimme aikataulun mukaan jatkamaan kohti Puolangan keskustaa.

Iloinen opettaja

Puolankajärven koulu oli sitten jo vähän suurempi paikka, ryhmiä oli yhteensä 9, joten vierailijoita bussissa kävi sille päivää noin 120. Tarina alkoi muotoutua, aloin muistaa sen aina vain paremmin ja hommaan tuli tietty letkeys mukaan.

Puolankajärven koulu

Vesisade aiheutti hieman päänvaivaa, lapset kun toivat mukanaan vettä ja hiekkaa autoon kohtalaisen määrän, mutta onneksi Taisto Tarkk… eikun siis… Jukka siivosi aina ryhmää ennen ja jälkeen ja lattialla olevia patjoja käänneltiin ympäri, että saatiin edes hieman kuivaa pintaa näkyville. Aikataulu ei pitänyt ja kun olisi ollut eskariryhmän vuoro, olimme jo yhden ryhmän verran myöhässä. Onneksi saimme kuitenkin sumplittaua aikatauluja ja kaikki lapset pääsivät näkemään ja kokemaan elämysauton.

Kurkistetaan oransiin huoneeseen!

Koska oli hieman kylmää ja sateista, laittoi Jukka aina välillä auton käyntiin ja/tai webaston päälle - josta seurauksena oli sankka usva, joka peitti alleen koko koulun pihan!! =D

Webasto heitti hienot usvat koulun pihalle...

Kun viimeinen ryhmä saatiin kunnialla loppuun, pääsimme syömään koululle ja tutustumaan Puolangan kirjastoon, joka on aivan koulukeskuksen vieressä. Päivä oli hyvä lopettaa hauskaan kahvitteluhetkeen Tiitin ja Pirjon kanssa, huomenna edessä olisi Suomussalmi ja kenties raskain päivä koko viikolla.

Puolangan kauniin ja viihtyisän kirjaston pääsisäänkäynti

Kuvat: Jukka Kokkonen

Maanantai 15.10.

Maanantai:

Kaisa ja videokamera

Kahdeksalta maanantai aamuna saavuimme viimeistelemään auton ja kertaamaan vielä miten tarina kulkee ja mitä meistä kukanenkin tekee. Kaisa toi paikalle videokameran, joka ei millään muotoa ollut omiaan helpottamaan ensiesiintymisen jännitystä. Onneksi ensimmäinen ryhmä oli Kaisan omia oppilaita, jotka olivat auttaneet häntä rakentamaan taloa, tekemään Konnan ääniä ja olivat muutenkin tietoisempia tapahtuman sisällöstä kuin muut lapset.

En muistanut ihan kaikkea varmaankaan ensimmäisellä kertaa, mutta se ei varmaankaan haitannut. Lasten yllättävät kysymykset olivat välillä haasteellisia, mutta improvisointi auttoi niidenkin yli.

Ahdasta meinasi aina välillä olla...

Asettauduin lattialle lasten kanssa ja heti huomasin, että oli aivan vääränlainen ratkaisu istua kasvot bussin takaosaan päin - näin ollessani näin kaikki aikuiset ja varsinkin Kaisan kameran! No, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta, ja se taisi mennä hieman heikosti, vaikka Kaisa ja Jukka olivat hyvin kannustavia ;)

Kenkämeri

Kun Kaisa lapsineen lähti, alkoi bussiin virrata 20minuutin välein uusia ryhmiä. Aikataulu oli todella tiukka, kerkesin juuri ja juuri hörpätä hieman vettä, ennen uutta esitystä. Ääni oli tiukoilla ja hiki virtasi silkasta jännityksestä!

Suoriuduimme kuitenkin kunnialla kaikista ryhmistä, joita vaatimattomasti oli aloituspäivälle laitettu “vain” 12. Päivän aikana bussiin kävi tutustumassa kaikki Paltamon Korpitien koulun 0 - 4 luokkalaiset, yhteensä noin 130 lasta. Sain palautetta niin opettajilta kuin lapsiltakin ja se oli erittäin kannustavaa ja positiivista. Lapset ja aikuiset olivat viihtyneet hyvin, tästä oli siis hyvä jatkaa kohti tiistaita ja Puolankaa.

Neljännen luokan opetkin viihtyivät

Kuvat: Jukka Kokkonen